Terve koirapopulaatio pyrkii itse lisäämään elinvoimaansa

Terve koirapopulaatio pyrkii itse lisäämään elinvoimaansa

Kasvatusurani alkuvaiheessa kiinnitin huomiota narttuihin, jotka eivät halunneet pariutua tiettyjen uroksien kanssa. Tuossa vaiheessa kasvatusta en juurikaan laittanut asialle painoa. Feremonien olemassaolo tiedostettiin, mutta sen merkitys tuntui jotenkin sattumanvaraiselta. Vuosikausia seurasin omaa kasvatustani ja olen oivaltanut koirien kyvyn pyrkiä huolehtimaan oman populaationsa elinvoimaisuudesta aivan uudella tavalla. Jo yli kaksikymmentä vuotta sitten aloin suhtautumaan vaikeisiin astutuksiin hyvin vastahakoisesti ja onneksi tein sen. Oivalsin jonkin olevan vialla, jos astutus ei onnistu. Ajattelin uroksessa ja nartussa olevan jotakin vialla. Imettävissä nartuissa olin aina kunnioittanut niiden päätöstä hylätä tiettyjä pentuja ja nämä “hylkiöt” eivät ole jalostuskoiria. Kaikki mihin tarvitaan ihmisen kosketusta koirien lisääntymisessä ja pentuiässä on oikeastaan luonnotonta ja kyseessä on yleensä tapahtuma, jossa koirapopulaatio itse pyrkii huolehtimaan omasta elinvoimaisuudestaan karsinnan avulla. Liian usein ajattelemattomat ihmiset sotkeutuvat tähän prosessiin ja invalidisoivat lopulta koko populaatiota. Elinvoimaiset koirat ja populaatiot pyrkivät muutenkin huolehtimaan omasta elinvoimaisuudestaan ja ei ole sattumaa, mitkä urokset nartut hyväksyvät parittelukumppanikseen. Kyseessä on hyvin syvällinen ja tärkeä asia. 

Aloin ensin kiinnittämään asiaan huomiota alfanarttujen kohdalla. Alfanartuilla on usein aivan ainutlaatuinen kyky pyrkiä valitsemaan parittelukumppanikseen vain erittäin voimakkaita uroksia. Muistan 1980-luvulla, kun olin kasvattanut täysin ainutlaatuisen alfanartun ja löwchen rodun legendan rodun narttujen ensimmäisen BIS-voittajan Int Ch Chic Choix Brigitte Lifarin. Se ei tahtonut huolia ketään uroksia paritteluun. Moni uros ei uskaltanut lähestyäkkään narttua, koska se oli niin voimakas alfa. En ajatellut silloin juurikaan asiaan, vaan astutin koiran vastustelusta huolimatta. Nyt ymmärrän tarkalleen, mistä oli kysymys ja ymmärrän silloin tehneeni pahoja virheitä. Minun olisi pitänyt kunnioittaa nartun omaa arviotaan paremmin. Mistä tässä oikein on kysymys?

Seuraavana astutuksena kasvatuksessani on vuorossa astuttaa Vuoden Koira 2015 lhasa apso Int Ch Chic Choix Cleopatra Eurydice. Kyseessä on myös tyypillinen alfanaaras, jolle ollaan tarjottu aikaisemmin paria urosta. Ne eivät ole uskaltautuneet juurikaan lähelle narttua, vaikka sillä on ollut parhaat päivät. Nartulla on selvästi hyvät päivät ja kaikki on valmista. Narttu on hampaat irvissä ja se ei huoli sille valittua urosta. Sen sijaan se olisi heti ollut valmis antautumaan eräälle toiselle urokselle, joka on voiman ,elinvoiman ja maskuliinisuuden perikuva. Emme tehneet tätä astutusta, koska sukutaulu ei tunnu järkevältä.

Sen sijaan oli oivallettava, että alfanaaras toimii juuri oikealla tavalla. Se pyrkii valitsemaan pentueensa isäksi uroksen, joka tuottaisi mahdollisimman vahvoja ja elinvoimaisia jälkeläisiä. Nyt nartulle on etsitty sukutaulultaan erinomaisesti sopiva uros, joka on myös elinvoiman perikuva. Uros on isosta pentueesta ja erittäin karismaattinen. Nartun omaa pyrkimystä ja kykyä valita urosta on kunnioitettava. Tehtäväni kasvattajana on etsiä uros, joka mahdollistaa nartun luontaisen tarpeen pyrkiä tuottamaan seuraavassa sukupolvessa entistä elinvoimaisempia jälkeläisiä. Ne ovat pentueita, joissa syntyy toivon mukaan seuraavia todellisia alfanaaraita sekä voimallisia uroksia, jotka ovat populaationsa mahdollisimman elinvoimaisia yksilöitä.

Olen itse tullut seuraaviin tuloksiin seuratessani ja kasvattaessani useampia rotuja. Mitä alkuvoimaisemmasta ja turmeltumattomammasta rodusta on kyse, sen voimakkaammin populaation yksilöt omaavat kykyä valikoida kumppaneitaan. Erityisesti rodun nartuilla tuntuu selvästi olevan voimakkaampi kyky ja tarve valita itse uroksiaan. Jos siis nartut ovat valikoivia ja tuntuvat astutuksissa hankalilta kyse ei olekaan välttämättä negatiivisesta asiasta, vaan usein itse asiassa hyvin terveestä asiasta. Tätä ei pidä kuitenkaan sekoittaa arkaan ja häiriintyneeseen narttuun, joka ei ole lainkaan valmis lisääntymään. Nämä nartut tunnistaa yleensä siitä, että side omistajaan on voimakkaampi kuin tarve lisääntyä. Lisääntymiskykyiset ja halukkaat valikoivat nartut puolestaan valitsevat oikean uroksen ja ovat aina halukkaita lisääntymään oikean uroksen löydettyään.

Kasvattajien kannattaa suhtautua vakavasti kasvatuksessaan elinvoiman lisäämiseen. Elinvoimainen populaatio ja rotu pyrkii itsekin lisäämään elinvoimaansa. Tässä täkeässä prosessissa kaikki lähtee lisääntymisestä. Kasvattajien on syytä olla aisit avoinna analysoimaan, mitä lisääntymisessä oikeastaan tapahtuu. Kunnioittakaa vahvat vaistot omaavia narttuja ja parhaiten tämän ominaisuuden huomaa alfanaaraissa. Ei ole koskaan sattumaa, että naaras vierastaa urosta tai uros pelkää lähestyä tiettyä naarasta. Kyse on jostakin paljon syvällisemmästä, jota kasvattajien tulisi entistä enemmän ymmärtää ja kunnioittaa. Usein kyse on populaation tarpeesta pysyä elinvoimaisena.

Tämän reippaan pentueen koirat ovat nyt lisääntymisvaiheessa ja omaavat itsekin kykyä huolehtia lhasa apso populaation elinvoimaisuudesta. Pentueen kaksi naarasta Vuoden Koira 2015 ja alfanaaras Int Ch Chic Choix Cleopatra Eurydice ja sisko Int Ch Chic Choix Roxana at Tza-Ma eivät huoli parittelukumppanikseen ketä tahansa urosta, koska ne haluavat tuottaa seuraavassa sukupolvessa entistä vahvempia jälkeläisiä. Niinpä urokseksi on löydettävä hyvin voimakkaita uroksia, että astutukset edes voivat onnistua. 

Elviira pentuna