Marraskuun taistelua

Marraskuun taistelua

Marraskuu on kyllä kauhea kuukausi ja täytyy sanoa, että omat voimatkin ovat koetuksella. Olen karmean flunssan kourissa ja astma häiritsee elämää nyt isosti. Sitä elää kiireessä ja touhussa eikä oikein ehdi pysähtyä. Rakkain koirani Chrystal alkoi oireilla pahasti marraskuun alussa. Ikä teki tehtävänsä ja meidän perheen karismaattinen vanhus kouristeli ja alkoi kärsiä silmin nähden yhä enemmän. Chrystal nukkui aina sängyssä ja valitettavasti sen viimeisimmät kuukaudet olivat aika raskaita. Siippa ei ymmärtänyt jatkuvia valvottuja öitä ja pahinta oli, että koira ei enää nauttinut elämästä. Ihanan Chrystalin katse alkoi kääntyä sisään. Oli sanoin kuvaamattoman raskasta tehdä päätös Chrystalin viimeisestä matkasta. Selvisin siitä, mutta tuo projekti taisi viedä kaikki voimani. Vain viikko sen jälkeen flunssa vei voiton ja jouduin sängyn pohjalle. Nyt kuumeen ja flunssan kourissa ehtii pohtia tätä marraskuun taistelua.

Pimeys tulee aikaisin. Sitä lähtee pimeässä töihin ja kotiin tullessa alkaa jo hämärtää. Sataa lähes koko ajan ja piha alkaa olla yhtä kuravelliä. Suomessa koirien hoitamisen raskaimpia kuukausia on tämä loppuvuosi ja aika ennen pakkasia. Tuntuu, että kädet kasvavat kiinni moppiin. Käyn Tokmannilla lähes viikottain ostamassa pesuaineita, suihkeita, talouspaperia, rättejä, erilaisia suihkeita ja tuoksukynttilöitä. Koirien tassuja saa olla pyyhkimässä jatkuvasti ja pesukone laulaa alakerrassa taukoamatta. Kaiken tämän keskellä käydään töissä, koulutetaan, harrastetaan ja astutellaan koiriakin. Perhe-elämääkin pitäisi elää ja onkin ihanaa poltella kynttilöitä sekä nauttia lasillisesta viiniä oman siipan kanssa silloin kun joutaa.

Tämä marraskuu on eräänlaista taistelua sen yli selviämisestä. Sitten Chrystal menee ja luopuu leikistä kesken pimeimmän marraskuun. Se saa oman mielen hyvin apeaksi ja aina hiljaisen hetken koittaessa autossa, kotona sohvalla tai sängyssä juuri ennen nukahtamista iskee se kauhea ikävä. Silmät kastuu ja ikävä puristaa rintaa. En voi käsittää, että koirasta luopiminen tekee näin kipeää, vaikka elämässäni olen joutunut luopumaan rakkaista ihmisistä ja koirista ennenkin. Tähän ei vain koskaan totu, vaikka kuinka elämän kokemus kasvaa.

Chrystalin lähtöä seurasi tietysti työpaikan pikkujoulut ja Suomen Koirakasvattajien gaala. Juhliminen marraskuussa tekee kyllä hyvää ja on ihana huomata, miten ihania ihmisiä sitä on ympärilä. Se oli sitten siinä. En tiedä vilustuinko taksia odotellessa vesisateessa vai veikö marraskuun koettelemukset muuten vain voimat, mutta sitten iski kauhea flunssa. Kuume jatkuu päiviäkausia, astma kiusaa oikein kunnolla ja tietysti nyt keuhkoputket ovat taas kerran tulehtuneet. Nyt taistellaan, ettei se menisi keuhkoihin. Vähän kauhistuttaa toistuvat keuhkoputkentulehdukset ja liian monet keuhkokuumeet, kun ne pahukset jättävät aina jälkensä. Nyt riutumisen jälkeen tunnen, miten antibiootit alkavat vihdoinkin purra. Tästä alkoi todellinen marraskuun taistelun selätys.

Olen niin kiitollinen modernille lääketieteelle. Ilman antibiootteja olisin kuollut elämässäni jo lukuisia kertoja. Minä en todellakaan haikaile menneitä aikoja, olipa Pariisissa terroristeja tai ei. Olen totisesti tämän ajan luomus ja ilman tätä aikaa en olisi edes hengissä. Kauheiden Pariisin iskujen jäljiltä tunnen taistelutahtoa omien sallivien arvojen puolesta. Elämä jatkuu, selätän tämän keuhkoputkentulehduksen ja päätän ettei se etene keuhkoihin. Haluan takaisin töihin ja kasvatuksen on jatkuttava täyttä häkää.

Kotia katsellessa olen myös kauhuissani, miten kaikki paikat ovat täyttyneet tavarasta ja materiasta. Olen päättänyt, että toivuttuani alkaa kodin uudistaminen täysin rinnoin ja olen saanut siipankin vakuuttumaan asiasta. Turha pois ja selkeyttä tilalle. Haluan muuttaa makuuhuoneen paikkaa. Chrystal on kuollut ja sänkymme pysyy nyt puhtaana. Valoisa ajattelu voittaa ja positiivinen minä vie voiton marraskuun kaamoksessa sittenkin. Haluan polttaa roviolla vanhan sängyn ja heti toivuttani meille hommataan aivan uudet sängyt. Koirien jäljet näkyvät nykyisissä aivan liian pajon. Jälleen kerran haluan päättää etteivät uuteen makuuhuoneeseen uusiin sänkyihin sitten koirilla ole asiaa, koska terveytenikään ei sitä sallisi. Siippaa rummuttaa ajatukselle, mutta nyt kuitenkin taitaa marraskuinen muhkea kompromissi viedä voiton. Ostamme korkean sängyn jonne koirat eivät pääse ja koirat saavat uudet pedit, joissa ne voivat kölliä makuuhuoneessa oman sänkymme vierellä.

Marraskuun taistelu on voitettu. Ajatus on tulevaisuudessa ja hymy on palannut huulille. Näen muikeiden koirieni virnistävät ilmeet sängyn viereltä, kun katselen niitä ylhäältä motorisoidun korkean uuden sänkyni uumenista. Kyllä nykyaika on ihanaa ja haluan heti motorisoidun leveän luxussängyn kaikilla herkuilla. Heti parannuttuani säntäämme sänkyostoksille ja kotiin on saatava putipuhdas motorisoitu muhkean leveä korkea uusi sänky kaikilla herkuilla. Olen tilannut myös influenssarokotteen. Tämä tauti saa olla talven vimeinen. Nyt on elokuvia katsottu jo ihan tarpeeksi ja saan kohta makuuhaavoja. Alle kuukausi on joulu ja pääsen kurkistamaan aurinkoa sekä tekemään tiskejä ilman, että niitä itse pitää korjata. Se on ihan parasta. Kyllä tämä tästä ja marraskuun taistelussa olen selvästi saavuttamassa niskalenkkiä ankeudesta. Yllätin itseni tänään myös vihko kädessä sängyssä uusia sukutauluja suunnittelemassa, se on varma merkki marraskuun selättämisestä. Elämä jatkuu ja kohta on taas kesä.

Muikeaa marraskuuta kaikille ja taistelkaa, kyllä me tämän pimeyden sekä ankeuden taas tavalla tai toisella selätämme.

Vielä viikonloppuna juhlatunnelmissa gaalassa, sitten sairastuminen ja nyt sitten on sekin päätetty selättää. Marraskuu on taistelua ja kyllähän siitä sisulla selvitään. 

SuKoka Gaala