Valmistautumista vanhan koiran kuolemaan

Valmistautumista vanhan koiran kuolemaan

Koiran omistamisessa on niin usein edessä se raskas vaihe, kun koira ikääntyy ja taival alkaa tulla päätökseen. Siihen ei vain koskaan vuosikymmenien harjoittelunkaan jälkeen totu. Kingcharlespsanielimme Chrystal tuli elämääni noin 13 vuotta sitten. Matkalla Skotlannista Suomeen tämä erikoinen koira meni suoraan sydämeeni. Se on nukkunut koko elämänsä yöt tyynylläni tai vasten sydäntäni peiton alla rinnallani. Se on nukkunut sydäntäni vasten, kun olen kokenut elämäni raskaimpia menetyksiä. Se on tuntenut sydämeni jyskeen myös suurien onnen hetkien ja onnellisuuden aikana. Se lukee ajatukseni ja olemme täysin erottamattomat.  Nyt Chrystal on vanhentunut viime kuukausina hurjalla vauhdilla. Dementia on vaivannut koiraa jo pitkään, mutta se ei ole oikeastaan tuottanut elämään kuin iloa. Nyt on alkanut katse hiipua, askel hidastuu ja uni on pelottavan syvä. Minulla on alkanut valmistautuminen Chrystalin mahdolliseen kuolemaan. Pelkkä ajatus rakkaan ystäväni ikiunesta kouraisee syvältä ja lujaa. 

Illalla nukkumaan mennessä annan Chrystalille extra halauksia ja pussaan sitä otsalle, se pitää siitä. Nykyisin minulle tulee lähes automaattisesti kyynel silmäkulmaan, kun katson vanhaa rakasta ystävää, jonka voimat hupenevat silmissä. Useinmiten vanha ystäväni maiskuttelee ja nauttii huomiosta, se nukahtaa rauhallisesti rintaani vasten. Toisinaan Chrystal ressukka ei tiedä lainkaan, missä se on ja mitä tapahtuu. Se alkaa täristä ja siirtyy sängyssä muualle. Se menee nykyisin jopa näissä puolitiedottomuus tiloissa siipan viereen. Sieltä se sitten yön pimeinä tunteina yleensä palaa rinnalleni tai tyynylleni, kun tietoisuus taas palaa.

Chrystalin dementiassa on se ihana puoli, että se luulee nykyisin aina herätessään, että on aamu. Sehän tarkoittaa tietysti ruokaa ja tarmokas dementikkomme haukkuu niin kauan, kun se ruokaa saa. Minulla onkin nykyään aina ruokaa likoamassa teräsmuorille, jotta se on hiljaa ja tyytyväinen. Vanha rouva syö nykyisin käytännössä noin kuusi kertaa päivässä. Aamuruuan jälkeen on tietysti ulkoilun aika. Niinpä Chrystal ulkoilee nykyisin vanhoilla päivillään enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Aamuisin näet Chrystal tekee oikein lenkkejä ja tarpeet tämä kuninkaallinen spanieli tekee aina kauas piiloon pusikoihin.

Moisen uurastuksen ja lenkkeilyn jälkeen tulee tietysti syvä uni. Chrystal nukahtelee nykyisin minne tahansa, kunhan tarjolla on hyvin pehmeä alusta. Taloutemme kuningatar löytyy nykyisin vaatekasseista, kenkien päältä, pyykkien seasta jne. Useinmiten Chrystal tietysti edelleen löytyy sohvalta tyytyväisenä. Syvän unen jälkeen onkin taas aamu ja ruokailun sekä lenkin aika…. Kierre on loputon, mutta hyvänä puolena on todellakin terve ruokahalu ja lisääntynyt liikunta. Vanhana kasvattajana vain tiedän, että loppu lähenee. Kaikesta ahmimisesta ja ruuasta huolimatta Chrystal ei enää liho vaan pysyy hoikkana. Alitajunnassa työstän ajatusta, että tämä taisi olla Chrystalin viimeinen kesä. Silmäni kostuvat taas ja toivon, että vanha rouva piristyisi kuin ihmeen kaupalla. Iltarukouksessa toivon mammalle voimia ja lisää ikää. Toivon oikein kovasti, että vanha ystäväni saisi olla ilonamme ja luonani vielä pitkään.

Totuus on, että sitä ei oikeasti tiedä kuinka kauan Chrystal vielä jaksaa. Minun valmistautumiseni on alkanut ja siihen tarvitsenkin totuttelua. En ole lainkaan valmis luopumaan tästä koirasta ja rintaani sattuu ihan pirusti. Minulla on pala kurkussa ja ahdistaa, Chrystal on vanha rakas koira ja sen kuolemaan valmistautuminen on alkanut. Tässä kaikessa pitää mennä kuitenkin Chrystalin ehdoilla. Teräsmummolla on onneksi usein vielä ihan reippaita päiviä. Miten nämä peijakkaat nelijalkaiset voivat ollakaan niin rakkaita…..

Chrystal herää mökillä ja on taas hämillään. Se ei aina tiedä missä ollaan ja luulee aina herätessään, että on aamu. Elämä vanhan koiran kanssa vaatii välillä erikoisjärjestelyjä. Lopulta alkaa myös omistajan valmistautuminen viimeiseen matkaan. 

Chrystal July 2015