Minulle seura- ja näyttelykoira on käyttökoira isolla K:lla – käyttökoira ei ole automaattisesti parempi

Minulle seura- ja näyttelykoira on käyttökoira isolla K:lla – käyttökoira ei ole automaattisesti parempi

En voi ymmärtää seura-, kääpiö- ja näyttelykoirien väheksymistä. Olen seurannut tätä touhua monilta eri kanteilta ja myös käyttöpuolta vuosikymmeniä. Olen ollut palveluskoirakisoissa toimitsijana monia kertoja, olin pätevöity linnunhaukkukokeiden tuomari jne. On surullista, että monet käyttökoiraihmiset eivät tunne lainkaan seurakoira ja näyttelykoirapuolta syvällisesti. Hyvä seura- ja näyttelykoira on minulle sama asia. Seurakoira on yksi vaativimpia tehtäviä, jota koira voi osakseen saada. Siinä ei riitä vahva vietti yhteen asiaan, jolla koira meritoituisi alansa käyttövalioksi. Toki suuri osa ei käyttökoirista tätä olekaan, mutta liikaa tiedän hysteerisiä käyttökoiria vuosien varrelta. Itse kasvatan ensisijaisesti seurakoiria, jotka osa on myös näyttelykoiria. Olen tässä mielessä aika tyypillinen suomalainen kasvattaja. Se ei tarkoita, etteikö luonteisiin keskitytä, seurakoira ominaisuuskin on käyttötarkoitus. Minä vaadin omilta kasvateiltani ja siis hyviltä seura- ja näyttelykoirilta paljon. 

Seurakoiran tärkein ominaisuus on luotettavuus kaikissa tilanteissa. Minä kasvatan ainakin seura- ja näyttelykoiria ajatellen, että koirien on oltava äärimmäisen luotettavia kaikissa tilanteissa. En voi sietää koirissani hermorakenteessa mitään heikkouksia. Hermorakenteeltaan heikot koirat eivät ole luotettavia seurakoiria ja perheenjäseniä. Haluan, että kasvattini ovat hyvin luotettavia lasten, toisten koirien ja erilaisten ihmisten kanssa hyvin erilaisissa tilanteissa arjessa kotona, metsässä riistan lähellä, julkisissa kulkuvälineissä ja ihmisten hälinässä. Se vaatii koirilta lujaa hermorakennetta, riittävää eikä liikaa kovuutta sekä tasapainoa.

Keskeinen osa seura- ja näyttelykoiraa on silmin nähtävä ja kosketeltava onnellisuus. Se on fyysistä ja psyykkistä terveyttä sekä ennen kaikkea tasapainoa. Minä edellytän pentueiltani täysin turvattua kantoaikaa ja hyvin huolellista pentuaikaa. Kasvattajan tulee olla sitoutuneita turvan, suojan, haasteiden sekä pentujen luonteiden kehittämiseen mahdollisimman monipuolisesti ennen luovutusikää. Minä en ole törmännyt käyttökoirissa kasvattajiin, jotka olisivat kehittäneet monipuolisia tapoja turvata nartun kantoaika ja pentujen ensimmäiset viikot yhtään sen enempää kuin omat käytänteeni. Sen sijaan olen nähnyt koko joukon melko omillaan kasvavia pentueita, jotka vielä luovutusiässä eivät ole sinut auton, toisten koirien tai ihmisten kanssa. Pentujen ensimmäiset 8-viikkoa kasvattajan luona ovat äärimmäisen tärkeitä ja onnellisuus sekä tasapaino koirissa näkyy luovutusikään mennessä. Itse en usko, että käyttöpuolella olisi sen enempää todella vihkiytyneitä koiran kasvattajia kuin seura- tai näyttelykoira puolellakaan. Seurakoirissa ja käyttökoirissa molemmissa löytyy monenlaisia kasvattajia. Jompaan kumpaan ryhmään itsensä leimaaminen ei tee koirista tai kasvattajasta automaattisesti mitään. Työ ja tulokset ratkaisevat eivät stereotypiat.

Pääosin kasvateissani luovutusikäinen pentu on melko sisäsiisti, ei pelkää autoa, on tottunut käsittelyyn, ei pelkää ääniä ja on reipas toisten koirien kanssa. On karmeaa kuulla pentujen väheksymistä vain sillä perusteella, että ne eivät ole käyttökoiria. Seurakoiran rooli aktiivisissa ja toimeliaissa kodeissa asettaa lujia vaatimuksia koiran luonteelle. Se on mielestäni käyttöominaisuus siinä kuin pureminen, jäljestäminen, riistan perässä juoksu tai haukkuminen. Minä arvostan terveitä ja hyvä luonteisia koiria tekivätpä ne mitä tahansa. On surullista, että turhan moni käyttökoirien harrastaja väheksyy seurakoiria ja arvostaa omia koiriaan vain siksi, että ne sattuvat olemaan käyttökoiria. Hermostunut, arka, pehmeä tai arvaamaton käyttökoira ei ole harvinaisuus. Aivan samalla tavalla on liikaa epäkelpoja seura- tai näyttelykoiria. Arvostan toki suuresti itsekin lujahermosia ja osaavia käyttökoiria. Sen sijaan minulla ei riitä ymmärrystä rikki menneille agiltykoirille, hysteerisille juoksijoille, linnustajille tai silmin nähden hermostuneille muille käyttökoirille.

Koiran laatu on se asia, joka ratkaisee. Seura- ja näyttelykoiralla voi olla todella paljon parempi  luonne, lujempi hermorakenne sekä luonteen tasapaino kuin käyttökoiralla. Asia on mahdollista myös toisin päin. Pelkkä käyttö tai seura leima ei riitä koiran luonteen ominaisuuksien arvosteluun. Koiran ja kasvattajan laatu ratkaisee. Ei siis kannata liikaa pelkistää asioita ja syyllistyä pinnallisuuteen koiria sekä kasvattajia arvioitaessa.

Minulle kasvattajana on ensisijaisesti seura- ja näyttelykoirat, jotka selviävät alkuperäisestä käyttötarkoituksesta. Hermorakenne, luonne, rakenne ja terveys pitää olla tasapainossa. Koiria ja kasvattajia ei voi arvostella pelkkä käyttö tai näyttely sanojen perusteella. 

Greyhounds April blues