Pentue on prosessi. Astutusten ja pentueen eteen pitää nähdä paljon vaivaa

Pentue on prosessi. Astutusten ja pentueen eteen pitää nähdä paljon vaivaa

Pentue on prosessi, joka alkaa sunnittelusta, sitten tehdään työ ja lopussa on arviointi. Rotukoirien kasvatuksessa pentueiden suunnitteleminen on se kaikkein tärkein vaihe. Kasvattajalla pitää olla rodusta riittävästi tietoa ja näkemystä. Myös koirista yleensä kasvattaja on muodostanut keskeisiä periaatteita ja tavoitteita. Mikä on kasvatuksessa tärkeää ja mistä ei tingitä. Tämän jälkeen punnitaan oma tai omat nartut. Onko koirasta todella jalostuskoiraksi? Mitä koiralla on rodulle antaa ja mitkä ovat koiran ongelmat? Näihin kysymyksiin pitää löytyä vastaukset. Sen jälkeen uroksen etsintä voi alkaa. Silloin ei säästetä aikaa, vaivaa tai rahaa. Jalostukseen olisi pyrittävä käyttämään parasta mahdollista urosta asui se missä tahansa. Koiran kasvattaja ja omistaja ei saa vaikuttaa urosvalintaan. Sen jälkeen pitää punnita tuleva mahdollinen sukutaulu. Mikä on kyseisen yhdistelmän sukutaulun anti rodulle? Mitkä ovat sukutaulun vahvuudet ja heikkoudet? Tämän jälkeen tehdään päätös ja alkaa urokseen tutustuminen. Itse olen sitä mieltä, että uros pitää nähdä elävänä. Siihen pitää voida tutustua. Mistä kasvattaja muten tietää, mitä on tekemässä? Mitä tapahtuu sitten?

Sen jälkeen on aika kertoa pentuesuunnitelmista jollekkin asioista perillä olevalle henkilölle. On hyvin tärkeää, että ulkopuolinen taho esittää kritiikkiä ja kysyy yhdistelmän perusteista. Kasvattajan on osattava vastata ja perustella aikeensa. Ulkopuolisen mielipiteet on syytä aina ottaa vakavasti ja jokaisella kasvattajalla pitäisi olla luotettava ulkopuolinen mentori, kriitikko tai tukija. Näitä voi olla useampikin. Yhdistelmään uskominen on tärkeä osa pentuetta. Mikäli viime metreillä alkaa empimään ja olemaan turhan epävarma. Jätä pentue väliin ja odota. Tee pentue vasta, kun olet asiasta aivan varma.

Astutuksen kuuluu olla innostava ja kutkuttava kokemus. Kasvattajan tehdessä puhuttelevaa ja merkityksellistä pentuetta, kasvattajan pitäisi olla asiasta aika innostunut. Innostus ja pentueeseen uskominen on lähtökohtaisesti perusasetelma. Ilman innostusta kasvattajan on vaikea motivoida itsensä tekemään kaikkensa pentueen eteen. Vanhempi kasvattaja voi tehdä enemmän kokeellista kasvatusta ja pioneerityötä. Silloin kokeellisuus toimii innostuksen lähteenä. Itse olen sitä mieltä, että aloittelijoiden kannattaa pysyä perinteisemmässä pentueen teettämisessä, jossa pyritään mahdollisimman hyvään pentueeseen tässä ja nyt, tulevaisuutta kuitenkin hieman silmällä pitäen. Myöhemmin kasvattajan kokemuksen kertyessä on aika ottaa vastuuta kokeellisuudesta ja  lisätä pioneerityötä. Hyvistä ja jännittävistä pentueista ollaan kiinnostuneita. Näin pennuille löytyy helpommin kodit.

Muistakaa aina, että pentueen teettäminen syö kasvattajalta energiaa ja voimia. Pentue itsessään voi toimia motivaation lähteenä, mutta vain silloin kun kasvattaja uskoo pentueeseen. Jos kasvattaja teettää vain rutiini pentueen, se ei tuo kasvattajalle innostusta ja voimaa. Tehty työmäärä ja innostus näkyy aina pentueen hoidossa sekä lopulta näin lopulta pennuissa itsessään. Kasvattaja antaa hyvän pennun eteen paljon itseltään. Hyvän koiran kasvatukseen ei ole oikoteitä, vaan kyse on prosessin hallinnasta ja voimavarojen oikeasta käytöstä.

Pentujen kotien löytyminenkin melko looginen prosessi. Homman nimi on se, että aloittelevien kasvattajien on vaikeampi löytää aktiivisia koteja pennuilleen kuin vanhojen nimekkäiden konkarien. Niin se menee ja niin sen kuuluukin mennä. Jokainen aloitteleva kasvattaja on ensimmäisen pentueen kohdalla valtavan mahdollisuuden edessä. Kaikilla kasvattajilla on mahdollisuus kerätä ansioita ja nimeä kasvattajana. Kaikki riippuu syntyvien kasvattien laadusta ja kasvattajan käytöksestä. Mitä paremmin työ tehdään, sen paremmin kasvateille löytyy kodit tulevaisuudessa. Mitä huonommin työ tehdään, sen vaikeampaa koteja on löytää seuraavissa pentueissa. Kyse on oikeastaan melko oikeudenmukaisesta prosessista. Mikäli pennuille ei löydy koteja, kasvattajan kannattaa katsoa aina peiliin.

Kasvattajan pitää astutuksen suunnittelun ja itse astutuksen lisäksi hoitaa pentue hyvin. Nartun on voitava kantoaikana hyvin ja sen on oltava koko kantoajan onnellinen koira. Se on hyvässä kunnossa, se saa huomiota, liikuntaa ja oikeaa ravintoa. Sen jälkeen on synnytyksen aika. Koira saa synnyttää rauhassa ja turvallisissa olosuhteissa. Pentue kasvaa turvatussa elinpiirissä, jossa kasvattaja kuitenkin koko ajan laajentaa pentueen elinpiiriä. Pentujen kanssa ollaan riittävästi, mutta niistä ei tehdä läheisriippuvaisia häiritsevällä ja liiallisella hössötyksellä. Pennnut kaipaavat rauhaa ja rakkautta. Leimautumisvaiheessa kuukauden iän jälkeen alkaa leikittäminen ja pentujen kehittäminen. Kuukauden ajan kasvattajalta on löydyttävä aikaa ja energiaa puuhastella pentujen kanssa.

Sen jälkeen pennuille valitaan ja etsitään mahdollisimman rakastavia sekä osavia koteja. Siinä se on pentue pähkinänkuoressa. Muutaman vuoden päästä nähdään, miten pentue on onnistunut. Kasvattajan on tehtävä kriittistä itsearviointia jokaisen pentueen kohdalla. Onnistuiko pentue vai ei? Mikä pentueessa yllätti positiivisesti ja mikä oli suurin pettymys? Kannattaaka pentueen koirilla jatkaa kasvatusta vai ei? Kaikki riippuu siitä, millaisia koiria pentueen pennuista kasvoi? Tässä vaiheessa kasvattaja jo tietää keskeisiä asioista luonteesta, ulkonäöstä ja terveydestä. Tuloksien tulisi olla omien tavoitteiden mukaiset tai tavoitteiden yläpuolella. Silloin pentue on onnistunut ja kasvattaja on tehnyt hyvää työtä.

Pentueen tekeminen vaatii siis paljon tietoa, taitoa, pohdintaa, sosiaalisia taitoja, kykyä keskustella sekä kysyä, aikaa ja vaivaa. Tee työtä ahkerasti se työ kannattaa. Mikäli innostus ei riitä, jätä kasvatus muiden huoleksi.

Kasvataus ja pentueen tekeminen vaatii valtavasti työtä ja voimia. Kasvattaminen vaatii suunnittelua, mahdollisesti lentämistä, lähes aina matkustamista, pohdintaa, keskustelua, valvomista, hoitamista, sosiaalisia taitoja, siivoamista, hyviä hermoja, tilaa, rauhaa, sekä työtä työtä ja työtä……Tässä vierailija Saksasta odottamassa siitoskäyttöä. Jokainen pentue on prosessi. Mitä enemmän työtä tehdään, sen tukevamalla pohjalla ollaan. Silti prosessi voi pahasti epäonnistua, Jokainen aloitteleva kasvattaja saa tasavertaisen mahdollisuuden onnistua tai epäonnistua. Työ ja tulokset ratkaisevat.

Demion loooking to lake