Rotukoiraharrastuskin muuttuu koko ajan yksilökeskeisemmäksi

Rotukoiraharrastuskin muuttuu koko ajan yksilökeskeisemmäksi

Rotukoira toimintaan on aina kuulunut oleellisena osana koiran sekä muiden harrastajien huomioiminen ja pyyteetön työ eläinten hyväksi. Olen todella huolissani jatkuvasti yksilökeskeisämmäksi muuttuvasta toimintaympäristöstä myös koiraharrastuksessa. Yksilökeskeisyys näkyy ikävälla tavalla monissa eri asioissa. Nähdään asiat vain omalta kantilta. Aina ei edes koiraa osata huomioda, kun oma menestys ja omat tarpeet tulevat ensin. Koiran rotua ei vaivauduta syvällisesti oppimaan, vaan oma ensimmäinen koira ja oma mieltymys tulee ensin. Rodun taustaa ja historiaa ei kunnioiteta, vaan rotu saa soveltua omiin tarpeisiin oli alkuperä mikä tahansa. “Minun tyyppi” on alati yelistyvä termi rotukoirissakin – rotumääritelmästä viis. Rotuyhdistyksissä ja kerhoissa on yhä vaikeampaa ja vaikeampaa saada ihmisiä töihin vapaaehtoisesti. Yksilökeskeisyys ei saisi korostua liikaa, vaan myös koiraa ja yhteistä etua olis ajateltava.

Räikeimmät yksilökeskeiset ihmiset ovat suorastaan narsisteja. Toisten harrastajien tai koiran asemaan ei lainkaan osata asettautua, vaan oma mielihyvä tulee kaikessa ensin. Yleensä harrastuksen vaikeimmat ihmiset löytyvätkin tästä joukkiosta. He aiheuttavat harmaita hiuksia niin yhdistyksille, toiminnan järjestäjille kuin toisille harrastajillekin. He eivät tule yksinkertaisesti toimeen muiden kanssa, koska oma näkemys on ainoa oikea ja oma mielihyvä on kaiken perusta. Surullisinta on, että osa näistä ihmisistä saattaa terrorisoida rotua ja harrastajia vuosikymmeniä. He ovat osin taitavia pelaajia, jotka saavat muutaman ujon puolelleen kailottamaan omasta puolestaan.

Aivan tavallistakin riviharrastajaa alkaa vaivata näkökulman menetys. Koirissa suurin osa toiminnasta järjestetään vapaaehtoisvoimin. Ihmiset tekevät työtä, kokoavat lehtiä, järjestävät kokeita sekä näyttelyitä vapaaehtoisvoimin palkatta. Sitten harrastukseen osallistuu koko joukko ihmisiä, jotka eivät koskaan ole olleet mukana itse vapaaehtoistyössä. He osaavat vaatia ammattimaista palvelua ja ruikuttaa epäkohdista. Asiat nähdään kapea-alaisesti eikä oikeastaan ymmäretä, missä koiraharrastuksessa on syvällisemmin kysymys. Rotukoiraharrastuksessa on kysymys yhdessä vapaaehtois ja amatöörivoimin tapahtuvasta toiminnasta. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset uhraavat aikaa, rahaa ja vaivaa yhteiseen hyvään. Tämä joukko pienenee vuosi vuodelta, eikä ihme, koska samaan aikaan yksilökeskeisten harrastajien määrä nousee. He vaativat ja asettavat oman harrastamisen kaiken yläpuolelle. On korkeita tavoitteita ja tuloshakuisuutta. Työn, uran ja muiden kiireiden lomassa ei nähdä kokonaisuutta. Unohdetaan, että rotukoirissa on kyse yhteisestä tekemisestä.

Liian usein myös kasvattajat kiireisiinsä vedoten ajautuvat harrastamaan harrastusta oma kasvatus edellä. Ajaudutaan ristiriitoihin rotujärjestön kanssa, keskusjärjestöä moititaan ja muutkin harrastajat tuntuvat tietämättömiltä. Kasvattajat ovat aina perinteisesti olleet aikaansa, tietoa-taitoansa jakavia ihmisiä, jotka ovat olleet vaikuttamassa kentällä vahvasti. Onko näin enää? Osa kasvattajista tuntuu olevan ammattimaisia valittajia, joilla ei liikenee aikaa tai ymmärräystä enää lainkaan rodulle laajemmin. Yksilökeskeisyys ei saisi tällä tavalla näkyä harrastamisessa.

Aika ajoin kaikkien olisi syytä pohtia ja miettiä toisten harrastajien näkökulmia. Kuka järjestää näyttelyt ja kokeet. Kuka kokkaa ruokia ja miksi? Kuka kokoaa lehteä ja millä ajalla. Milloin sinä autoit heitä tai kannoit kortesi kekoon talkootyönä yhteiseen hyvään? Paljonko aikaa käytit viiimevuonna ilmaiseksi yhdistystoiminnassa? Paljonko käytit aikaa omaan harrastamiseen ja kiplailemiseen? Monta kertaa korotit äänesi ja arvostelit muita? Montako kertaa kannustit ja kehuit toisia?

Muistakaa yhteinen tekeminen, rotu, koirat ja muut harrastajat. Yksilökeskeisyys ei saisi olla alati lisääntyvä trendi koiraharrastuksessa.

Muista harrastuksen keskellä kurkkia asioita myös muiden näkövinkkelistä. Harrastus on yhteinen, koiria ja ihmisiä yhdistävä positiivinen kokemus. Sen ei  kuulu olla yksilökeskeinen egotrippi.

Kurki