Ovatko rotukoirat sairaita? Mitkä asiat ovat hyvin ja onko jokin asia pielessä?

Ovatko rotukoirat sairaita? Mitkä asiat ovat hyvin ja onko jokin asia pielessä?

Ovatko rotukoirat oikeasti sairaita? Ensimmäinen kiistämätön fakta on, että roduissa on valtavia eroja. Julkisuudessa nostetaan esille aina kaikkein kärkkäimmät esimerkit. Rekisteröintmäärissä nämä rodut eivät yleensä edusta kovin suurta osuutta rotukoirista. Toinen kiistämätön fakta on, että rotukoirista tuotettu terveydellinen lausuntojen fakta ei kerro koko totuutta. Varsinkin lonkkaniveldysplasia lausuntojen osalta tehdään paljon hallaan monille roduille. Koirat jotka eivät kärsi arjessa lonkistaan, voivat tilastoissa olla sairaita ja ongelmallisia koiria. Monirotuisia koiria ei yleensä tutkita ja näistä ei tuoteta tilastollista materiaalia, ne ovat siis julkisuuden silmissä terveitä ja reippaita. Mikä on totuus rotukoirien terveydellisestä tilanteesta?

Ensinnäkin on satoja rotuja, jotka ovat hyvin terveitä ja voivat elää yleensä tasapainoista, normaalia elämää ilman suurempia ongelmia hyvin pitkään. Satojen rotujen luonteet ovat myös kunnossa. Kasvatus on vastuullista ja kasvattajat ympäri maailmaa huolehtivat roduista yhdessä hyvin vastuullisesti. Miksi näistä roduista ei sitten julkisuudessa puhuta? Lhasa apso, skotlannin hirvikoira sekä useimmat vinttikoirat, tiibetinterrieri, tiibetinspanieli, englanninvinttikoirat, englanninspringerspanielit, walesinspringerspanielit sekä monet lintukoirarodut, pointterit, beaglet sekä useimmat ajokoirat, löwchenit sekä monet kääpiökoira rodut, lukuisat terrierit, pohjanpystykorvat sekä useimmat pystykorvarodut sekä lukemattomat muut rodut eivät nouse lainkaan esille julkisessa keskustelussa, vaikka juuri näistä kannattaisi puhua. Rodut joissa tyyppi on osapuilleen säilynyt, terveys on hallinnassa, luonteet hyviä ja koirien omistajat ovat valtaosin todella tyytyväisiä koiriinsa eivät tunnu saavan lainkaan julkisessa keskustelussa tilaa. Juuri näistä tasapainoisista ja liioittelemattomista roduista pitäisi puhua ja juuri näistä roduista voitaisiin oppia.

On olemassa kymmeniä rotuja, joissa on liioiteltu. Rotumääritelmien sanat vahva,suuri, lyhyt ja raskas ovat olleet kaikkein kohtalokkaimpia.  Näissä roduissa on vuosikymmenien kuluessa sokeuduttu ja aina vain haettu vahvempaa, suurempaa, lyhyempää ja raskaampaa. Monien rotujen kohdalla olisi syytä katsoa vuosisadan alun koiria ja miettiä missä mentiin vikaan. Näissä roduissa sana jalostus olisi osin ymmärrettävä uudelleen. Jalostuksen pitäisi kymmenien rotujen kohdalla olla palauttamista. Kaikki ne rodut, jotka ovat oleellisilta osin erilaisia kuin satavuotta vanhat rotunsa yksilöt eivät ole kehittyneet tasapainoiseen suuntaan, vaan vaarallisia adjektiiveja on lähdetty liian usein korostamaan. Näissä roduissa olisi usein vakavan itsetutkiskelun paikka. Tämä koskee kasvattajia, ulkomuototuomareita ja kaikkia rodun harrastajia. Surullisinta on, että nämä liioittelun polulle lähteneet rodut leimaavat koko puhdasrotuisten koirien mainetta.

Vaarallinen luku rotukoirien nykyisyydessä ovat muotirodut. Kasvava rodun suosio ei oikeastaan ole koskaan rodulle siunaukseksi. Kasvava suosio tarkoittaa kovin usein laadun laskemista. Ostajakunta ei ole valistunutta, vaan pentuja halutaan mistä ja millä hinnalla tahansa. Muotirotujen tarjontaa tyydytetään usein ulkomailtakin käsin ja Suomeenkin ilmestyy helposti täysin osaamattomia taloudelliseen hyötyyn keskittyviä kasvattajia. Tämä pieni joukko ei kuitenkaan millään tavalla edusta suomalaista keskiverto kasvattajaa, joka on yleensä hyvin vastuullinen ja osaava.

Sanoisin, että suomalaiset rotukoirat edustavat varmasti terveydeltään, ulkomuodoltaan ja tyypiltään maailman parhaimmistoa. Ostajien olisi oltava entistä valistuneempia, että he osaavat hankkia rotukoiransa oikeasta paikasta. Rodun valintaan olisi kiinnitettävä paljon suurempaa huomiota kuin nykyisin tehdään. Kasvattajien olisi taas keskityttävä rotujen säilyttämiseen sekä asiallisten kotien löytämiseen pennuilleen. Rotuja ei saa muutta, vaan säilyttää. Monilla roduilla olisi vakavan itsetutkiskelun paikka. Ne rodut joiden koko, paino, kulmautuneisuus, luusto tai silmien koko suuntaan tai toiseen on oleellisesti muuttunut sadan vuoden aikana saisivat pohtia vakavasti kysymystä: Miksi? Muotiroduille ei voida mitään, ne tuovat mukanaan ongelmia muodossa tai toisessa. Toivoa vain sopii, että muoti hiipuu ja taloudellinen valveutuneisuus tekisi tehtävänsä. Vakavana kysymyksenä säilyy myös mitä sekä millä standardilla vastatuulliset rotukoiraharrastajat koiriaan tutkivat. Ei ole yhdentekevää mitä tuloksia me julkisuuteen koiristamme tuotamme. Pahimmillaan tulokset kääntyvät rotua vastaan ja kertovat kovin vähän rodun aidosta terveydentilasta. Rotukoirissa olisi keskityttävä oleellisiin ja aitoihin rodun ongelmiin, sekä pyrittävä niissä parantamaan rodun tilaa. Luonne on myös asia, johon olisi keskityttävä kaikissa roduissa entistä tarkemmin.

Ongelmallisissa roduissa roturisteytykset ovat jo nyt apuna. Tiede tuottaa yhä uusia ratkaisuja ja geenitestit voivat olla apuna monien rotujen ongelmissa. Rotukoirat ovat terveitä, kauniita, rodunomaisia ja iloisia sekä omistajat tyytyväisiä, jos kasvattajat tekevät työnsä vastuullisesti. Koulutusta ja avointa keskustelua olisi lisättävä kautta linjan. Uskon rotukoirien valoisaan tulevaisuuteen, mutta myös ongelmiin olisi pystyttävä pureutumaan. Rotukoirat eivät ole sairaita, mutta jotkut yksilöt ovat. Eräät rodut ovat sairaampia kuin toiset. Jotkut rodut ovat muuttuneet liikaa vuosikymmenien kuluessa. Päätä puskaan työntämällä ja ongelmia selittelemällä asiat eivät ratkea. Tarvitataan aitoa ja rakentavaa ilmapiiriä rotukoirien hyvinvoinnin huolehtimiseksi. Lisää keskustelua, valistusta ja yhteistyötä, se on ainoa tie turvata terveet rotukoirat.

Muuttumattomat rodut ovat rotukoirien ydin. Rotukoirien ei kuulu muuttua vuosikymmenien kuluessa. Luonamme vieraileva skotlanninhirvikoira rodun edustaja Demion voisi olla hyvin vuodelta 1899. Niin sen kuuluisikin olla. Koira elänee silti hieman pidempään kuin rodun yksilöt vuonna 1899, niin sen kuuluisikin olla. Rotukoirista suuri osa voi hyvin, mutta eivät kaikki. On myös muuttamista, liioittelua ja muoteja, jotka runtelevat tiettyjä rotuja ja sitä kautta kaikkien rotujen mainetta. Rotukoirien maailmassa tarvitaan lisää koulutusta, avointa keskustelua ja joissakin roduissa rotujen palauttamista alkuperäisemmän oloiseksi.

 

Demion loooking to lake