Käsitys koirien terveydestä on osin täysin vääristynyt

Käsitys koirien terveydestä on osin täysin vääristynyt

Olen hyvin huolissani yksittäisten mitattavien koirien ominaisuuksien korostumisessa koirankasvatuksessa. Mitattavat ja selvästi numeroin tai luvuin ilmaistavat terveydelliset yksittäiset sairaudet saavat kohtuuttoman merkityksen koiranjalostuksessa ja koko käsitys terveydestä alkaa olla vääristynyt. Aivan ällistyttävän aseman monien rotujen terveydessä ovat saaneet erityisesti lonkat ja kyynärpäät. Näkemyksettömien ja oikeaa, vailla sukupolvien omakohtaista kokemusta koiranjalostuksesta omaavien, harrastajien on helppo tarttua helposti ilmaistaviin numeroihin ja/tai arvoihin. Vielä surullisempaa on, että monet rotujärjestöt ovat lähteneet mukaan pinnalliseen käsitykseen terveydestä. Niinpä joissakin roduissa kasvatus on alkanut tapahtua numerot edellä. Silloin alamäki on usein rodulla varma. Koira on elävä ja tunteva kokonaisuus, jossa on kymmeniä ja taas kymmeniä asioita, jotka vaikuttavat koiran hyvinvointiin ja käyttöominaisuuksiin. Seurakoirankin rooli on käyttöominaisuus. Miten on käynyt ja käy koirille, kun helposti mitattavat ongelmat saavat ylivallan? Liian monen rodun terveys on yhtä kuin lonkat, kyynärpäät ja silmät. Tämä ei tarkoita, etteikö näitä asioita huomioitaisi jalostuksessa, mutta asioiden pitäisi olla oikeissa mittasuhteissa. Toisin vain usein on. Terveys on kokonaisuus, eliniän pituus ja elämän laatu ovat ne mittarit, joiden tulisi määrittää käsitystä koiran terveydestä. 

1) Luonteiden merkitystä ei ole huomioitu riittävästi

Luonne ja koiran hermorakenne ovat jatkuvasti läsnä koiran elämässä 24/24 ja 7/7. Luonnetta tärkeämpää asiaa ei voi olla. Koirallakin henkinen hyvinvointi on tasapainoisen sekä laadukkaan elämän keskeisin tekijä. Luonne on jäänyt kuitenkin monasti vaille riittävää huomiota, koska se ei ole selkeästi mitattava ja riittävästi huomioitu ominaisuus kasvattajien ja rotujärjestöjen työssä. Toki suurin osa kasvattajista tekee tarkkaa työtä luonteiden vaalimisessa, mutta on nurin kurista, että hermorakenteeltaan lähes ala-arvoista koiraa voidaan käyttää jalostukseen kenenkään liikaa asiasta piittaamatta, mutta lonkissa ja muissa numeroissa pienetkään kompromissit eivät useinkaan ole mahdollisia

2) Ei mitattavien sairauksien ja ongelmien merkitystä on väheksytty, koska ne eivät ole tilastoitavissa sekä arvioitavissa selkeästi

Degeneraatio lisääntyy. Allergiat, kilpirauhasen vajaatoiminnat, immuniteetin, ruuansulatuksen, hedelmällisyyden ja hengistyksen sekä joidenkin sisäelinten kohtalokkaatkin ongelmat jäävät helposti taka-alalle, koska koirille ei näistä kerry tilastoitavaa ja helposti arvioitavaa asteikkoa. Silti ne voivat olla koiran arjessa jatkuvasti tuskallisemmin ja haitallisesti läsnä kuin yksittäinen lonkkanivelen aste. Puhumattakaan aivan liian varhain selvästi perinnöllisiin syöpiin kuolevista koirista. Listaa liian vähälle huomiolle jäävistä asioista voisi jatkaa loputtomiin. Pitkällä tähtäimellä rodun todellinen degeneraatio lisääntyy, kun huomiota kiinnittyy liiallisesti yksittäisiin tekijöihin kokonaisuuden asemasta.

3) Käsitys terveydestä ja kokonaisvaltaisesta elinvoimasta hämärtyy

Yksittäisten tilastoitavien tekijöiden ylikorostuessa, kokonaisvaltainen terveys ja elinvoima on unohtunut. EIkö keskeistä pitäisi olla koirien keskimääräinen elinikä ja eletyn elämän laatu. Laadukkaasta ja helposta, ilman sairauksia tai lääkekuureja eletystä elämästä ei kerry 1,2,3 tai 4 ilmaistavaa määrettä koiran tietoihin ja niinpä, näkemyksettömät harrastajat eivät välttämättä huomioi koko asiaa riittävästi. Kyynärpää lausunto 1, yksittäinen ripsi silmässä tai lonkka-aste C onkin joillekkin tärkeämpää kuin kokonaisuus ja oikea eletty elämän laatu. Liian monet rotujärjestöt ovat lähteneet mukaan pinnalliseen terveyden käsityksen kaventamiseen. Monilla roduilla on täysin näkemyksettömiä ja pinnallisia Pevisa ohjelmia, joissa yksittäinen ilmiö jyrää kokonaisvaltaisen terveyskäsityksen yli. Hyvä kysymys on myös: Miksi koira luokitellaan usein ihmisten mielissä ja jopa rotujärjestöissä sairaaksi, jos sen jokin nivelen aste ei ole ideaali, mutta koira ei siitä elämässään kärsi? Sairaus pitäisi olla kuten ihmistenkin kohdalla sitä, että olo on sairas ja ollaan kipeitä. Vaditaan lääkärinhoitoa tai tunnetaan elämänlaatua laskevaa kipua. Mitä terveys oikein koiralla tarkoitttaa?

4) Suunnaton määrä voimavaroja ja rahaa suuntautuu kentällä vinoutuneesti muutamaan asiaan

Suunnaton määrä aikaa, vaivaa ja taloudellisia resursseja suuntautuu väärin. Samalla määrällä rutiinitutkimuksiin suunnatulla rahalla voitaisiin tehdä paljon muuta hyödyllistä terveyden, geneettisen variaation ja rotujen auttamiseksi. Kaikki resurssit ovat rajallisia. Kannattaisi miettiä miten ja missä suhteessa uhrauksia tehdään suhteessa esiintyviin ongelmiin ja kokonaisuuteen verrattuna.

5) Sääntöviidakon ja byrokratian kasvattaminen mitattavien ongelmien kanssa – geneettinen kaventuminen

Oma lukunsa koiranjalostuksessa on valtavan byrokratian kasvattaminen muutaman mitattavan ongelman ympärille. Rajoitusten ja sääntöjen ylivallan alla kasvattajat jättävät ulkomaiset astutukset ja uuden kannan sekä geneettisen materiaalin hankinnan liian vähälle. Monissa roduissa koirien astuttaminen on työlästä ja vaikeaa vallitsevien sääntöjen vuoksi. Tapahtuu geneettistä kaventumista. Ennakkoluulottomat ja useisiin eri maihin suuntautuvat astutukset jäävät tekemättä rekisteröintien vaikeuksien vuoksi. Kasvattajat eivät tee tarpeeksi tuonteja, koska investoinnit korkeatasoisiin tuonteihin ovat liian riskialttiita. Myös arvokasta materiaalia jää pois siitoksesta, koska terveyden osalta koiria ei katsota hyviksi yksittäisen mitattavan ongelman takia, vaikka niillä muutoin voisi olla paljon rodulle annettavaa.Koirankasvatus on myös aina poikkeuksia sääntöön.  Arvokkaan tuonnin tai jalostysyksilön jalostuskäyttö pitäisi olla mahdollista, vaikka koiran jokin yksittäinen mitattava raja-arvo ei aina täyty. Koiran anti rodulle on kokonaisuus. Liikaa ainutlaatuisia sukujen edustajia ja arvokkaita tuonteja karsiutuu tai jätetään tuomatta yksittäisen raja-arvo ongelman takia.

Olisi aika herätä ja tehdä kiperiä kysymyksiä

Rotukoirien kasvatuksen ja jalostuksen maailmassa olisi herättävä todella voimakkaasti pohtimaan kysymystä onnellisesta koirasta ja sen tulevaisuudesta. Mitä koiran terveys on ja mitä kaikkea siihen kuuluu? Tätä kysymystä tulisi käsitellä paljon rakentavammin ja laajemmin, kuin nyt on tehty. Voimavaroja ja resursseja tulisi suunnata paljon laajemmin kuin nykyään usein tehdään. Koirankasvatus tarvitsee oikeaa tekemistä, yrittämistä ja geenipohjan todellista laajentamista, eikä keskittymistä yksittäisiin mitattaviin terveyden osaalueisiin, jotka ovat usein kaapanneet vallan. Ulkomaiset tuonnit, monipuolisempi koirien terveyden kartoittaminen, neurologinen ja immunologinen terveys, maatiaiskantojen hyödyntäminen, luonteiden parempi huomioiminen, koirien elinkaareen ja laadun pidentäminen, eivät saa olla niitä asioita, jotka kärsivät yksittäisten mitattavien tekijöiden kustannuksella. Mutta miten on todellisuudessa ja miksi asian eteen tehdään niin vähän työtä?

Monen rodun kohdalla heräämistä valistuneempaan suuntaan on jo tapahtunut. Koira ja koirien kasvatus osataan nähdä kokonaisuutena. Aivan liian monen rodun kohdalla näin ei kuitenkaan ole . Onpa vielä niitäkin rotuja, joissa koko hulluus ollaan vasta aloittamassa. Käsitystä rodun elinvoimasta sekä terveydestä on lähdetty kaventamaan muutamaan mitattavan asteen varaan rakentuvalla arvioinnilla. Ikään kuin muiden rotujen vuosikymmenien kokemuksesta ei ole opittu mitään.

Koiran kasvatuksen ja jalostamisen tulee aina perustua vastuuntuntoisiin kasvattajiin. Tieto-taidon määrän lisääminen on oikea tie. Valistuneet kasvattajat kykenevät tekemään laajakatseisempia ratkaisuja. Koiria ei voida jalostaa norsunluutornista tai silloin käy juuri niin, että tilastot ohjaavat jalostusta oikean osaamisen asemasta. Liian moni rotu on jo ajatunut järjen, aidon koirien tuntemuksen asemasta luvuilla tapahtuvaan kasvatukseen. Ilmiö on surullinen, mutta tietysti paljon helpompi tapa kasvattaa koiria kuin syvällinen osaaminen. Kumman tien sinun rotusi on valinnut?

Sanonkin hauskan kuulemani  sanonnan ääneen: “Keskuudessamme on neroja, pikkutyttöjä ja tilastonikkareita, jotka osaavat katsoa koiriemme terveyden Internetistä.” Se on aikamoinen taito se. Rotujärjestöjen ei kuitenkaan pitäsi helpoin perustein lähteä suosimaan tätä tietä.

Koirien hyvinvointi, terveys ja onnellisuus eivät ole aina ilmaistavissa luvulla tai numeroilla ja hyvä niin. Paitsi jos kysymyksessä on elinikä, eläinlääkäreillä käyntien tai syötyjen lääkekuurien määrä.Lhasa apsot elävät helposti 16-18 vuotta ja niiden kasvatusta eivät terrorisoi yksittäiset mitattavat terveyden määreet. Joissakin kauas todellisuudesta ja koirien oikeasta hyvinvoinnista välittävistä roduista tilanne on toinen. Koira määritetään terveeksi, jos sen lonkat ovat A, kyynärpäät 0 ja silmät terveet, vaikka koira kuolisi 6 vuotiaana sekä olisi syönyt elämänsä aikana kasan lääkekuureja. Miten olemme voineet vieraantua näin kauas itse todellisesta elämästä?

Tito and Sky