Kasvattajien arviointi on usein yksipuolista. Mitä on hyvä maine ja miten se ansaitaan?

Kasvattajien arviointi on usein yksipuolista. Mitä on hyvä maine ja miten se ansaitaan?

Kasvattajana olemisessa on totuttava arvosteluun. Mitä parempia tuloksia kasvattaja saavuttaa sen enemmän kasvattajaa arvostellaan. Arvosteluun on kasvattajienkin totuttava. Se vaatii usein kasvua, kipeääkin sellaista. Kasvattajan olisi päästävä vaiheeseen, jossa ottaa opikseen oikeaan osuneesta arvostelusta ja toisaalta osaa ohittaa väärän arvostelun. Arvostelua ei kuitenkaan kannata jättää huomioimatta. Kasvattajan on huolehdittava maineestaan. Kasvatuksessa ja rotujen harrastamisessa kuitenkin viimekädessä jokainen harrastaja ja kasvattaja saa ansaitsemansa maineen. Minua kuitenkin henkilökohtaisesti surettaa miten yksipuolisesti kasvattajia usein arvioidaan. Arvostelun, arvostuksen ja kunnioituksen tulisi perustua laajempaan kokonaisuuteen, kuin vain yksittäisiin menestyviin koiriin tai surkeisiin yksittäisiin epäonnistumisiin. Miten kasvattajia tulisi arvioida?

Meriitit, tittelit ja terveystulokset vain yksi osa kasvatusta

Koirien terveyden, luonteen, kilpailusuoritusten, käyttöominaisuuksien tai ulkomuoto-ominaisuuksiin en edes puutu. Se kasvattajien arvioinnissa ja arvostelussa osataan jo nyt. Sanoisin, että kaiken edellisen huomioiminen on jopa täysin ylikorostunutta. Kasvattajan työssä ja koirien arjessa viikonloppuisin tapahtuvat lyhyet pyrähdykset eli kilpailut, kokeet ja näyttelyt ovat hyvin lyhyt osa elämää. Miksi siis perustaa kasvattajien arvostusta, arvostelua tai laatua pelkästään näiden meriittien varaan? Toki kaikki edellinen on huomioitava kasvattajan mainetta punnittaessa. Huomioitavia asioita olisi silti paljon enemmänkin.

Työ rodun hyväksi yhdistystoiminnassa

Liian harvoin huomioidaan ja arvostellaan, sitä mitä muuta kasvattaja on rotunsa tai rotujensa eteen tehnyt. Vastuullisen kasvattajan tulee tehdä työtä rodun eteen laveammin, kuin vain omalla kasvatustyöllä. Kasvattajan velvollisuuksiin kuuluu osallistua vapaaehtoiseen työhön rotujen hyväksi. Tämä tarkoittaa raakaa osallistumista tavalla tai toisella oman rodun rotujärjestön työhön jossakin vaiheessa. Kenenkään ei tarvitse jaksaa vuosikymmeniä, mutta kaikkien panosta tarvitaan. Kasvattajan tulee puolustaa omaa rotua ja sen etuja järjestötoiminnassa. Nykyään aivan liian monet kasvattajat jättävät työn toisille kiireisiinsä vedoten. Se ei ole oikein. Kaikilla on kiire ja aikaa on vain löydyttävä, jos rodusta ja tästä harrastuksesta oikeasti välittää. Kyse on priorisoinnista ja siitä mikä on tärkeää ja mikä ei. Onko rotu siis tärkeä vai ei? Vai onko käynyt niin, että vain oma kasvatus ja ego on tärkeää? Itse pidän kasvattajien velvollisuutena, että ainakin jossakin elämän vaiheessa tehdään työtä järjestöissä omien rotujen eteen. Surullisimpia ovat kasvattajat, jotka eivät ymmärrä yhdistystensä tekemiä päätöksiä. Kuitenkaan he eivät mitenkään ole vaikuttamassa asioihin. Silloin on turha itkeä.

Opettamisen ja neuvomisen velvollisuuden täyttäminen

Omien rotujen eteen voi tehdä työtä toki muuallakin kuin rotujärjestöissä, vaikka sitä puolta ei saisikaan kokonaan unohtaa. Oman rodun positiivisen maineen lisääminen on kasvattajan tehtävä. Tämä tarkoittaa rodusta tiedottamista ja kertomista. Liikkuessamme koiriemme kanssa, meiltä on löydyttävä aikaa rodusta kiinnostuneille, jotta roduilla on tulevaisuus. Joskus voimme myös hakeutua tilanteisiin, joissa kerromme roduista. Näyttelyissä on oltava ystävällinen ja tahdikas täysin aloitteleville kyselijöille, siitä se alkaa. Valistus on kokeneen kasvattajan työtä. Tähän kuuluu opin ja tietojen jakaminen paitsi täysin aloittelijoille, myös harrastuksessa alkuun päässeille. Kasvattajan velvollisuus on jakaa tietoa ja opastaa. Mielestäni on vaikea arvostaa tuloksekasta kasvattajaa, jos hän ei ole tiedoistaan ja taidoistaan jakanut osaamistaan muille. Jokainen meritoitunut kasvatti maailmalla muiden käsissä kertoo opin leviämisestä. Ulkomuoto- ja koetuomarius, rotuseminaarit. trimmauskurssit. toimihenkilöksi kouluttautuminen jne kertovat kasvattajan velvollisuuksien täyttämisestä jo raskaammaalla arsenaalilla. Se on hienoa, mutta vähempikin riittä.

Kasvattien elämän laatu ja kotien löytyminen

Kasvattajan arvostuksen mittareihin kuuluu ilman muuta myös kasvatettujen koirien elämän laadun arviointi Kasvattajalla on vastuu kasvattamistaan koirista. Minusta on surullista kuulla, miten joskus kasvattajat kertovat koirien palautumisista ja perään haukkuvat koirien palauttajat. Kuka koiran näille hölmöille myi? Vai oliko koirassa kenties oikeasti jotakin vialla. Koiran palautuminen tulee olla aina itsekritiikin paikka. Itse omassa kasvattajien arvioinnissa huomioin todella tarkasti sen paljonko koiria mahdollisesti kasvattajalle palautuu. Palautusten määrä on todella minimaalisen pientä, jos kasvattaja valitsee kodit huolella, kertoo rodusta asianmukaisesti ja kasvattaa luonteeltaan tasapainoisia koiria. Sairauksille ja kuolemantapauksille ei voi mitään, niitä ei kuitenkaan satu kovin usein. Rahan tai välinpitämättömyyden takia sen sijaan pentuja luovutetaan liikaa kyseenalaisiin koteihin. Liian usein kasvattajalla on kiire päästä eroon pennuista. Ei myöskään pidä unohtaa kylmää faktaa, että mielenkiintoisille, perustelluille ja korkeatasoisille pennuille löytyy paremmin laadukkaita koteja, kuin hutastuille mielenkiinnottomille pentueille.

Mitä kasvattaja viestittää ympäristöönsä

Kasvattajia arvioidessa ei saa unohtaa positiivisen koiraharrastuksen maineen levittämisen tärkeyttä. Hyvä kasvattaja saa uusia innostuneita ihmisiä kiinnostumaan rodusta tai ylipäätään koiraharrastuksesta. Se on raakaa ja pientä arjen työtä. Kotona vierailevat ihmiset ihastuvat kasvattajan koiriin. Kasvattaja liikkuu koiriensa kanssa tai hänen kasvattinsa saavat uusia ihmisiä kiinnostumaan laadukkaasta rotukoira harrastuksesta. Se on aikaa, vaivaa ja pieniä tekoja vaativaa puuhaa. Itse teen työtä kertomalla ihania asioita rotukoirista. Kerron miten monella tavalla ne voivat rikastuttaa elämää. Vien koiria kouluun ja opetan nuorille kohtaamisia eläinten kanssa. Kirjoitan koirista tarinoita. Meillä kylässä käyvät ihmiset saavat kohdata koiriani. Kaikien kasvattajien tehtävä on viestittää positiivisia asioita puhdasrotuisten koirien ja omien rotujen kiehtovasta maailmasta.

Sosiaaliset taidot ja yhteiskunnalisten velvollisuuksien hoitaminen

Lisäksi kasvattajan arviointiin kuuluu kylmästi kasvattaja itse. Kasvattajan käytöstavat, olemus ja teot pitää olla asialliset. Kasvattajat saavat ja voivat olla suuria persoonia, sekä suorasanaisia “taiteellisia” luovia ihmisiä. Kuitenkin koiran kasvattajan tulee osata kohdata ihmiset asiallisesti ja kunnioitavasti. Huomaavaisuus sekä koiria, että ihmisiä kohtaan on osa kasvattajan työtä. Kasvattajan sosiaaliset taidot eivät voi olla mitä tahansa. Kasvattajan tulee osata käytänteet ja perinteet koirankasvatuksesta. Paperiasiat ja myös velvollisuudet yhteiskunnan suuntaan tulee olla kohtuudella hoidetut. Laittomuudet eivät kuulu laadukkaaseen kasvatustyöhön.

Tappion, erehdysten ja vastoinkäymisten kohtaaminen

Kaikki työ ja tekeminen elämässä sisältää epäonnistumisia, erehdyksiä ja vastoinkäymisiä. Koirankasvatus ei ole tästä poikkeus. Kasvattajan erehdykset ovat raskaita, koska joskus näistä erehdyksistä maksaa hinnan elävä olento koira. Se on aikamoinen vastuu. Kasvattajan on kuitenkin tehtävä asiota ja yritettävä. Silloin ei vältytä epäonnistumisilta. Kyse on kuitenkin tasapainosta epäonnistumisten ja onnistumisten välillä. Onnistumisia on oltava paljon enemmän kuin epäonnistumisia, muuten ei kannata jatkaa koirankasvatusta. Tappiot, erehdykset ja vastoinkäymiset kannattaa kohdata suoraselkäisesti ja itselleen, sekä yleensä muillekin rehellisesti. Avoimuus on usein paras apu selvitä mahalaskuista kunniakkaasti. Asioiden rehellinen ja suoraselkäinen kohtaaminen on paras tapa huolehtia myös kasvattajan hyvästä maineesta.

Kiitoksia hyvästä kasvatustyöstä

Minä pidän koirankasvatusta hyvin oikeudenmukaisena lajina. Kaikkien aikaan saavien ja rehellisesti mielipiteensä ilmaisevien kasvattajien eteen tulee paljon myös kritiikkiä. Se miten kritiikki kohdataan on kasvattajasta kiinni. Kritiikkiin voi vastata asiallisesti tai asiattomasti. Puhdasrotuisten koirien maailmassa harrastajakunta on kuitenkin hyvin valistunutta ja usein pitkään mukana olevia ihmisiä. Suuri enemmistö reagoi asioihin yleensä maltillisesti ja järkevästi. Sen vuoksi harrastajien ja kasvattajien ansaitsema mainekin on yleensä hyvin oikeudenmukainen. Aivan yhtä suuri kiitos, on se, että kasvattajalta halutaan koiria osaaviin ja rakastaviin koteihin sukupolvi sukupolven jälkeen. Se kertoo paljon kasvattajan onnistumisesta tai epäonnistumisesta. Hankkiiko sama perhe uuden koiran vanhan kuoltua samalta kasvattajalta vai ei? Miten kasvattaja tulee toimeen ihmisten sekä koiriensa kanssa näkyy kaikesta toiminnasta. Hyvä kasvattaja ei ole sen kummallisempi kuin muutkaan ihmiset. Oikeat valinnat, hyvin tehty työ ja järjestyksessä olevat asiat heijastuvat lopulta kasvattajasta ja tämän koirista. Tämä näkyy viime kädessä kasvattajan ansaitsemasta maineesta. Näin sen kuuluukin olla ja maine pitää ansaita. On hyvä pitää mielessä, miten monet asiat vaikuttavat hyvän maineen saamiseen. Pelkkä hyvien koirien kasvatus ei yksin riitä.

Parrasvaloissa hymyileminen on hyvin pieni osa sitä mihin kasvattajan maine perustuu. Meriititkin ovat tärkeitä.  Mutta kasvattajan tulee tehdä paljon muutakin, kuin vain kasvattaa koiria mahdollisimman hyvin. 

bis_su