Miksi luja hermorakenne?

Miksi luja hermorakenne?

Koiranjalostuksessa luonne on keskeinen asia. Koiran kanssa monia asioita voidaan opetella ja totutella. Oikea sosiaalistaminen ja hyvät kasvuolosuhteet vaikuttavat paljon koiran kehitykseen. Koiraa voidaan muokata paljon sen kasvuaikana. Hermorakenne on kuitenkin asia, joka on hyvin geneettinen ominaisuus. Hermorakenne on periytyvä ominaisuus, mihin ei voida koiran kasvatuksella oleellisesti vaikuttaa. Koiran perimä ja vanhemmat määräävät paljolti jo koiran syntymässä pennun heikko- tai vahvahermoisuuden. Sen vuoksi hermorakenteessa kasvattajien tulisi olla äärimmäisen tarkkoja.

Hermorakenne tarkoittaa nimenomaan koiran synnynäistä heikko- tai vahvahermoisuutta

Hermorakenteen lujuus tulee ilmi koiran joutuessa voimakkaisiin ja vaihteleviin sisäisiin järkytystiloihin. Kyseessä on siis koiran kyky hallita jännitystiloja. Ominaisuus on tärkeä, koska koirat joutuvat ennemmin tai myöhemmin kohtaamaan elämässään ulkoisia stressitilanteita. Pahimmillaan koira reagoi jännitystiloihin hysteerisesti. Värinä, läähätys, kuolaaminen, vinkuminen, uupuminen tai stressivatsa voivat olla myös selviä merkkejä hermojen pettämisestä uusissa tilanteissa. Geneettisesti vahvahermoinenkin koira voidaan pilata heikolla koiran pidolla. Geneettisesti taas hyvin heikko hermoisesta koirasta on vaikea saada vahvahermoista ja luotettavaa koskaan.

Kasvattajan tulee aina testata omien pentujensa hermorakenne ennen niiden luovutusta

 On vastuutonta, jos kasvattajalla ei ole käsitystä pentujen hermorakenteesta ennen luovutusta. Luovutuksen jälkeen koen testaamisessa menetettävän suuria mahdollisuuksia, koska pentujen kasvuolosuhteet poikkeavat sen jälkeen niin rajusti eri perheissä toisistaan.  Kasvattajan luona pentujen kokemusmaailma on ollut sama. Vain silloin on melko objektiivisesti  mahdollista testata pentujen hermorakennetta. Nosta pennut pois pentulaatikosta ja vie ne vieraaseen tilaan kohtaamaan uusia ja outoja asioita. Seuraa miten pentu lujaan ääneen, autoon tai muuhun ulkoiseen rajuun ärsykkeeseen reagoi. Vahvahermoinen pentu ei ole juuri moksiskaan äänistä, autosta tai täysin yllättävästä vieraasta tilanteesta. Hermorakenteeltaan heikon pennun jännitystilan hallinta taas ilmenee selvästi hitaana palautumisena, ulostamisena, tärinänä, läähättämisenä, pakona jne. Muista aina testata pennut turvallisesti ja hallitusti. Yksinkertaisimmillaan testi on kattilan tiputtaminen maahan samassa tilanteessa. Et ehkä uskokaan miten eri tavalla pennut tähän testiin reagoivat. Vahvahermoiset pennut eivät ole moksiskaan tilanteesta muutaman minuutin kuluttua, kun taas heikkohermoinen pentu istuu epäluuloisena vieläkin huoneen nurkassa.

Omissa pentueissani jaottelen omien testieni perusteella pennut aina hermorakenteeltaan kolmeen luokkaan A, B ja C. Minua itseäni kiinnostavat ja kotiin jäävät vain kategoria A:n pennut. Harrastuskoiriksi voi mennä B:n koira, mutta jalostukseen en koiraa suosittele. Mikäli pentueessa on C:n koira on se raju itsearvioinnin paikka. Samalla koko pentueen asteikko laskee korkeintaan B:n tasolle. Hermorakenteen heikkous on pennulla aina geneettinen heikkous, koska narttujen kantoaika ja pentuaika on turvattu. Sen turvaaminen on kasvattajan velvollisuus. Silloin vain geneeettiset tekijät voivat vaikuttaa rajusti pennun hermoihin ja jännitystilojen hallintaan. Silloin oman arvioni mukaan, myös sisarukset kantavat geeneissään taipumusta heikkoon hermorakenteeseen, jos pentueesta löytyy suurta heikkoutta hermorakenteesta yhdelläkään yksilöllä.

Vie pennut yksitellen autoon ja tee pieni lenkki sen kanssa. Ei ole lainkaan sattumaa miten pentu retkellä käyttäytyy. Vahvahermoiset pennut ovat riemuissaan, kun taas heikkohermoiset pennut järkyttyvät matkasta ja kaikkea siltä väliltä. Vie pentu yksin autotalliin ja järjestä sinne jonkinlainen yllätys. Seuraa miten pentu yllätykseen vieraassa tilassa reagoi, siitä voi päätellä paljon. Muista seurata tapahtuneiden ärsykkeiden suhdetta hermostuneisuuteen. Koira saa aina hermostua ärsykkeistä, mutta kasvattajalla on syytä rakentaa itselle selvä kuva, mitkä omissa roduissa ovat vahvan ja heikon hermorakenteen rajakohtia. Sikäli samana pysyvät pentutestit ja myöhempi testaus antavat hyvät raja-arvot pentueesta toiseen. Saatavilla on myös valmiita pentutestejä. Kasvattajan on syytä pystyä kartoittamaan pennuistaan ja koiristaan vahva ja heikkohermoiset koirat jollakin keinolla. Jokaisen kasvattajan on syytä kehittää omat metodit omaan rotuun sopivalla parhaalla mahdollisella testillä tai havainnointi välineistöllä. Juuri tästä syystä pyrin aina lainaamaan siitosurokset omaan kotiini, jossa voin rauhassa todentaa niiden hermorakenteen lujuutta.

Myös urokset pitää tuntea

Liian monet kasvattajat tietävät aivan liian vähän uroksista, joita jalostukseen käyttävät. Hermorakennetta on vaikea syvällisesti havainnoida treenatulla ja kokeneella koiralla lyhyiden vierailujen tai pelkän näyttelykehässä tapahtuvan piipahduksen aikana. Tutustu aina urokseen ja muodosta käsitys uroksen hermorakenteesta ennen siitokseen käyttöä. Rehellinen ja asiantunteva uroksen omistaja on tärkeä apu. Älä kuitenkaan aina luota pelkän omistajan sanaan.  Heikkohermoisuus on vahvasti periytyvä ja hankala ominaisuus, joka vaikeuttaa omaa ja koiran elämää monella tavoin. Oman kokemukseni mukaan heikkohermoisuus on jalostuksessa erittäin vaikeasti hallittava ominaisuus. Heikko hermorakenne hyppii sukupolvienkin yli ja yksikin hysteerinen koira sukutaulussa voi näkyä yksittäisessä pentueessa. Olen selvästi saanut todeta, miten vahva hermoinenkin koira helposti kantaa perimässään taipumusta huonoon hermorakenteeseen, jos taustalla on tehty kompromisseja hermorakenteen suhteen. Liian monissa sukutauluissa ikäviä kompromisseja on tehty ulkonäön, yksittäisten terveydellisten tekijöiden tai jopa rahan sääsätämisen vuoksi. Sitä elävä todellisuus liian usein on ollut.

Karsi aina hermorakenteeltaan heikot koirat siitoskäytöstä

Karsi jo pentuna kaikki selvästi heikkohermoiset koirat jalostus ja harrastus käytöstä. Niiden edellytykset ovat selvästi vahvahermoisimpia koiria heikommat. Jalostuksessa heikkohermoisten koirien käyttö on kohtalokasta. Onneksi jo luonto yrittää karsia heikkohermoiset koirat siitoskäytöstä. Heikkohermoisen nartun stressitaso on usein korkea ja se ei lupaa hyvää kantoajalle. Stressaantanut narttu altistuu esimerkiksi herpekselle huomattavasti vahva hermoista narttua helpommin. Silloin herpes pääsee karsimaan helpommin hermorakenteeltaan heikkojen narttujen sikiöitä jo ennen syntymää jne.

Itse tiedän kasvattajana monia asioita, joista olen valmis tekemään kompromisseja ja joustamaan. Vahva hermorakenne on asia, josta en tee nykyisin minkäänlaisia poikkeuksia. Omassa kasvatuksessani ehdottumuuden noudattaminen jo pitkään näkyy myös tuloksissa. Vahvahermoiset kasvatit ovat paljon parempia harrastuskoiria sekä helpompia perheenjäseniä.Muista toki, että nämä koirat eivät ole aina helpompia lemmikkinä. Vahvahermoinen koira uskaltaa enemmän. Elämä niiden kanssa on silti huomattavasti helpompaa. Nämä koirat myös sairastavat vähemmän. Psykosomaattisuus on myös koirien terveyteen lujasti vaikuttava asia. Muista aina. Jos teet yhdenkin kompromissin hermorakenteen suhteen, löydät seuraukset aivan varmasti seuraavissa sukupolvissa ennemmin tai myöhemmin. Muista vaalia koirissasi lujaa hermorakennetta. Se todellakin kannattaa.

Hyvä hermorakenne huokuu pennusta. Pelottomuus, reippaus ja uusien tilanteiden mutkaton kohtaaminen ovat asioita, jotka jokainen koiran omistaja voi havainnoida oman koiransa helpossa elämässä. Stressi, pelokkuus, hysteerisyys ja ripuli taas ovat hermorakenteeltaan heikon koiran todellisuutta uusissa, äänekkäissä ja jännittävissä tilanteissa. Hermorakenteeltaan vahvat bernipennut automatkan jälkeen vieraassa paikassa uusien ihmisten ja koirien keskellä leikin tiimellyksessä.